Pohjoismaiden kantaverkkoyhtiöt Fingrid, Svenska kraftnät, Energinet.dk ja Statnett ovat EU:n talvipaketin innoittamina viemässä eteenpäin siirtymistä tunnista 15 minuuttiin sähkön mittauksessa, tasehallinnassa ja myöhemmin sähkökaupassa.
Samaan aikaan Fingrid on asettunut kannattamaan spot-markkinoiden (vuorokausimarkkinat, Day Ahead –markkinat) hintakaton nostamista nykyisestä 3000 eurosta ylöspäin. Kantaverkkoyhtiö ajaa myös sähkömarkkinatoimijoiden rooleja siihen suuntaan, että kysyntäjousto olisi sähkönmyyjien liiketoimintaa, ei verkkoyhtiöiden.
Äkkiseltään Fingridin esittämät uudistukset näyttävät hyviltä kantaverkkoyhtiön valvomosta käsin katsottuna, mutta ennen kuin toimivat pohjoismais-baltialaiset sähkömarkkinat laitetaan täysremonttiin, kannattaa asiaa tarkastella hieman laajemmin.
Sähkömarkkinoita ei olla uudistamassa ensimmäistä kertaa. Ruotsin siirryttyä neljään hinta-alueeseen vuonna 2011 Fingrid päätti, että Suomessa riittää yksi hinta-alue. Ennen kantansa muodostamista Fingrid selvitti kahden hinta-alueen vaikutusta sähkömarkkinoiden tehokkuuteen monesta näkökulmasta. Yhtiö pohti avoimesti vaihtoehtoisia tapoja hallita kantaverkon pullonkauloja. Fingridin asiakaslähtöistä asennetta ja markkinatoimijoiden kuuntelua kiiteltiin silloin kovasti, mutta nyt korviin kantautuu toisenlaisia uutisia.
Taivas on kattona
Moni saattaa muistaa 90-luvun lamaa edeltäneet Suomen Pankin pääjohtajan Sirkka Hämäläisen ikimuistoiset sanat: â€Korolle ei ole asetettu ylärajaa, taivas on kattona.†Sittemmin asuntolainan korot nousivat 18 prosenttiin, mikä nosti rakennusteollisuuden työttömyyden 37 prosenttiin. Jälkeenpäin on ajateltu, että muitakin vaihtoehtoja olisi ollut.
Nytkin on olemassa muita vaihtoehtoja!
Nykyisin Nord Pool vuorokausimarkkinoiden tuntihinta voi vaihdella miinus 500 eurosta plus 3000 euroon, siis noin satakertaiseen hintaan verrattuna spotin keskihintatasoon (kuva 1).
Fingridin käsityksen mukaan vuorokausimarkkinoiden hintakaton nostaminen toisi vuorokausimarkkinoille enemmän hintariippuvia tarjouksia.
Minä haluaisin tietää, mitkä ovat Pohjoismaissa ne tuotantomuodot, joita ei kannata tarjota markkinoille vielä 100-kertaiseen hintaan, mutta kylläkin esimerkiksi 200- tai 300-kertaiseen hintaan?
Vastauksen saamiseksi kurkistetaanpas sähköpörssien hinnanmuodostukseen vähän tarkemmin. Saksan ja Ranskan sähkömarkkinoilla sähkön tarjonnan volyymi ei enää näyttäisi kasvavan 300–500 €/MWh hinnan jälkeen (kuva 2).
Vaikka kysyntä- ja tarjontakäyrät leikkaavat keskimäärin kolmenkympin tietämissä, ainakin Nord Poolissa näyttäisi jatkuvasti olevan ylärajalle viritettyjä myyntitarjouksia tehopulatilanteiden varalle (kuva 3).
Jos hintakatto nostetaan esimerkiksi 9999 euroon, tarkoittaa se, että nämä tarjoukset todennäköisesti nostettaisiin uudelle hintarajalle, jolloin koko pohjoismaisen sähköjärjestelmän hinta asettuisi tehopulatilanteessa esimerkiksi esitetylle 9999 euron tasolle. Tämä merkitsisi tietysti suuria tulonsiirtoja sähkön käyttäjiltä sähkön tuottajille.
Satasella saunaan
Asiakkaan näkökulmasta katsottuna parin tunnin saunanlämmityksen korkein mahdollinen hinta tulisi uuden hintakaton myötä nousemaan reilusta kolmestakympistä sataan euroon. Näin tietysti, jos asiakas ostaa sähkönsä oikeaoppisesti spot-hinnalla.
Oppisipa siinä kerralla kansa valitsemaan tarkemmin, milloin joulusaunaan menee. Sähkömarkkinalain valmistelijoille taitaisi kyllä tulla töitä heti joulun jälkeen.
Vaikka eri toimijat kilpaa varoittavat joka syksy talvella uhkaavasta sähköpulasta, hintapiikit ovat onneksi yhtä harvinaisia kuin sodan syttyminen – jos on uskominen kauppakeskuksen ständimyyjää. Ja miksi ei olisi, edustihan tapaamani myyjä Valittujen Palojen lukijoiden nimeämää Suomen luotettavinta sähköyhtiötä! Samainen myyjä kyllä lohdutti minua, että ei hätää, sähkösopimuksen voi kuulemma vaihtaa samana päivänä, jos hinnat äkkiä karkaavat taivaisiin.
Ihanan kallista
Sähkömarkkinoilla kaupankäynnin kohteena olevan tuotteen volatiliteetti tuppaa nousemaan aikajänteen lyhentyessä: kuukausiforwardi heiluu enemmän kuin vuosituote, spot enemmän kuin johdannainen ja Saksan pörssissä vartti enemmän kuin tunti. Se sopii, jos asiaa ajatellaan valvomosta käsin. Ihanan kallista, jos ajatellaan sähkönkäyttäjän näkökulmasta.
Volatiliteetin kasvu nimittäin aiheuttaa riskipreemion nousemisen. Riskipreemiot ovat niitä hintakomponentteja, joita sähkön myyjä ohjelmoi tarjouslaskentatyökaluihinsa ja jotka jokainen lopulta maksaa sähkölaskussaan.
Elektroniikkaromua Helsingistä Inariin
Siirryttäessä tunnista varttiin merkittävä osa sähkömittareista on vaihdettava. Laskin, että Suomen sähkömittarien vaihtaminen tarkoittaa sitä että vanhoista mittareista syntyvä elektroniikkaromu ulottuu Helsingistä Inariin.
Suomessa on nimittäin Fingridin ylläpitämään käyttöpaikkarekisteriin tallennettu noin 3,5 miljoonan sähkönkäyttöpaikan käyttöpaikkatunnukset. Mittarin lukumäärä kertaa esimerkiksi 282,1 mm (erään yleisesti käytetyn mittarin Landis+Gyr E450 korkeus), saadaan 987 km. Helsingistä on Inariin 978 km.
Kilpailujuristeille töitä?
Alan ihmisillä tuntuu olevan hyvin tiedossa, ketkä toimijat ovat myyjäkeskeisen mallin kannalla ja ketkä eivät, sekä se, ketkä myyjäkeskeisyydestä hyötyisivät. Siksipä tiiviissä seurannassa näyttää olevan, kuka ketäkin vanhaa kaveria kuuntelee markkinamallia uudistettaessa.
Siinä mielessä ei käy kateeksi TEM:n asettamaa älyverkkotyöryhmää, joka yrittää roolittaa älyverkkoon liittyviä tekemisiä sähkön myyjille, verkkoyhtiölle ja muille toimijoille. Onneksi ryhmässä on tarvittavaa rohkeutta, sillä sen työstämästä älyverkkovisiosta löytyy tieto, että sähkö maksaa vuonna 2025 keskimäärin 56 €/MWh. Harvinainen tieto näin kilpailuoikeudellisten toimintaohjeiden latistaessa kaikkea keskustelua sähkön hinnan muodostumisen mekanismeista! Eiköhän tuolla hinnalla saada sähkön tuotantoinvestointejakin houkuteltua markkinoille.
Olisin kuitenkin varovainen roolikuvauksia kirjoittaessani, tekniikka ja markkinat kun kehittyvät arvaamatonta latua.
Asiakas ratkaiskoon!
TEM:n, Fingridin ja monien muiden toimijoiden sähkömarkkinavisioissa vilahtelee aktiivisia toimijoita, asiakkaita.
Ongelma on, että vaikka kuinka asiakkaita aktivoi ja motivoi, on vaikeaa saada suurta innostuksen paloa syntymään kysyntää joustamaan tai muihinkaan sähkömarkkinaoperaatioihin. Onneksi muille kuin vain markettien ständeillä asiakkaita tapaaville sähköyhtiölle on vuosikymmenet ollut tuttua hoitaa asiakkaan asioita yhdessä paikallisten sähkösuunnittelijoiden ja asentajien kanssa. Nämä veijarit kun käytännössä määrittävät, millaista kuormien ohjausta oikeasti tapahtuu kiinteistöissä ja asunnoissa. Ikävää vain, ettei sähkösuunnittelijoiden ja asentajien osaamista tai heidän kouluttajiensa kokemusta ole kelpuutettu TEM:n tai Fingridin työryhmiin.
Kannattaisi kelpuuttaa, koska siten saattaisi syntyä tolkullisia ratkaisuja elektroniikkaromun sijaan. Suomen taloushistoriasta löytyy paljon esimerkkejä siitä, että liian arrogantti asenne ei ole pitkälle kantanut.
Ari Saukkonen
Toimitusjohtaja, Imatran Seudun Sähkö Oy
Paikallisvoiman hallituksen jäsen