lausunto 7.3.2023

Lausunto vesilain muutoshankkeen esitysluonnoksesta

Yleistä

Pidämme oikeusministeriön lakiluonnosta valitettavan epätasapainoisena ja vesitaloushankkeiden omaisuuden suojaa voimakkaasti heikentävänä. Vesilain muutoshankkeen poliittinen tavoite on toki koko ajan ollut Perustuslain 15 § suojaa nauttivien vesivoimalaitosten omaisuuden suojan murtaminen, mutta esityksessä tämä pyritään toteuttamaan tavalla, joka käsityksemme mukaan käytännössä voisi alistaa vesivoimalaitokset viranomaisten mielivallalle mahdollisesti ilman mitään takeita asianmukaisista korvauksista.

Esityksen myötä käytännössä purkautuisivat kaikki mahdollisuudet saavuttaa kalatalouden suojelutavoitteita perusoikeuksiin puuttumista vähäisemmin keinoin. Tällaisia keinoja on esimerkiksi vapaaehtoinen neuvottelumenettely, jolla on jo saavutettu hyviä tuloksia useissa vesistöissä Suomessa.

Perustuslaillisesta näkökulmasta merkittävin ongelma on, että vesivoiman merkitystä uusiutuvana, päästöttömänä energianlähteenä ei tunnisteta Perustuslain 20 § (ympäristövastuu) tavoitteita edistävänä toimintana. EU-oikeudellisesta näkökulmasta lakiesitys ei tunnista vesivoiman merkitystä EU:n ilmastonsuojelullisten päämäärien saavuttamisessa. Vesivoiman merkitys on sekä ilmastonsuojelun että sähköjärjestelmän kannalta merkittävästi kasvanut vuonna 2018 laaditun OM:n arviomuistion jälkeen, kun ilmastoriisi on kärjistynyt ja kotimaisen puhtaan energian tuotannon tarve on lisääntynyt energiakriisin myötä. Tämän vuoksi arvio vesivoiman merkityksestä PeL 20 § mielessä olisi päivitettävä.

Yksityiskohtaisia huomiota
Uuden kalatalousvelvoitteen tai kalatalousmaksun määrääminen (3 luku 21 a §)

Esityksen mukaan voimassa olevan voimalaitosluvan haltijalle, jolle kalatalousvelvoitetta ei sisälly, voitaisiin määrätä sellainen. Velvoitteen määräisi lupaviranomainen kalatalousviranomaisen hakemuksesta. Määräyksen edellytykseksi riittäisi se, että vastaavaa määräystä ei luvassa ole. Toisin sanoen kaikki ns. 0-velvoitelaitokset olisivat potentiaalisesti uusien määräysten piirissä ilman mitään ennakkoedellytyksiä, vain kalatalousviranomaisen harkintaan perustuen. Tätä jälkikäteistä määräystä antaessaan viranomaisen on esityksen mukaan ”otettava huomioon kalakantojen elinolosuhteiden ja vaellusyhteyden turvaamisen ja palauttamisen mahdollisuudet vesistössä, muut vesistössä toteutettavat toimenpiteet ja laitoksen merkitys energiahuollon kannalta”.

Esityksen perusteluissa näitä viranomaisen ”huomioon otettavia” asioita on pyritty tarkentamaan, mutta ne jäävät aivan liian ylimalkaisiksi, ja johtaisivat käytännössä uusien määräysten antamiseen viranomaisen tarveharkinnan perusteella. Koska kyseessä on kiistatta Perustuslain omaisuudensuojan (15§) rajoitus, on sen toteuttamisen noudatettava lukuisia edellytyksiä, joista yksi on täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimus.

Ottaen huomioon kalatalousvelvoitteiden määräämisen potentiaalisesti suuret vaikutukset luvanhaltijan taloudelliseen asemaan, tulisi määräyksen antamisen edellytyksenä olla, että nämä vaikutukset eritellään ja arvioidaan perusteellisesti ja yhteistyössä luvan haltijan kanssa tavalla, joka antaa pakkotoimien kohteeksi joutuvalle mahdollisuuden etukäteen tietää, kuinka suuriin taloudellisiin menetyksiin mahdollinen uusi määräys johtaisi. Lisäksi etukäteen on riittävällä ja uskottavalla objektiivisuudella osoitettava, että uuden velvoitteen määrääminen todella johtaisi kalakantojen elpymiseen kyseisessä vesistössä. Tällainen arvio ei voi olla vain kalatalousviranomaisen tai lupaviranomaisen työpöytä-arvio, vaan sen on osoitettava riittävää luonnontieteellistä ja riippumatonta uskottavuutta, ja myös voimalaitoksen omistajaa on kuultava sen laadinnassa.

Tällaisen, sekä taloudelliset vaikutukset täsmällisesti arvioivan että kalataloudelliset hyödyt osoittavan selvityksen laatimisen tulee ehdottomasti olla uusien velvoitteiden tai maksujen määräämisen edellytys. Vain näin uuden omaisuudensuojan rajoituksen voidaan ajatella täyttävän perustuslaista poikkeamiseen vaadittavat täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset. Selvityksen aloittaminen ei voi nähdäksemme perustua vain kalatalousviranomaisen päätökseen, vaan sille on oltava lupaviranomaisen lupa. Selvityksen kustannukset tulee kattaa lupamuutosta ajavan tahon (valtion) toimesta.

Esityksen mukaan uusi määräys voisi olla velvoite, maksu tai näiden yhdistelmä. Pidämme tervetulleena sitä, että nämä eri vaihtoehdot sisältyvät ehdotukseen. Kalatalousmaksu tai istutusvelvoite voivat monissa tapauksissa olla velvoitetta perustellumpia luvanhaltijan oikeudet huomioiden.

Lunastusoikeuden myöntäminen kalatalousviranomaiselle (2 luku 13 §)

Viranomaislähtöisen lunastuksen edellytykset on esitetty säädettävän melko tiukoiksi, mikä on perusteltua. Viranomaisen vaatiman lunastuksen tulisi siis aina olla viimesijainen keino.

Pidämme kuitenkin kestämättömänä sitä, että voimalaitoksen haltija ei voisi vaatia lunastusta, mikäli uuden 21 a § perusteella määrätyt velvoitteet tai maksut huomattavalla tavalla muuttaisivat voimalaitoksen alkuperäistä tarkoitusta tai tekisivät sen toiminnasta kannattamatonta. Lunastusvaatimuksen epääminen voimalaitoksen haltijalta voisi johtaa tilanteeseen, jossa laitoksen haltija ensin määrättäisiin rakentamaan esimerkiksi kalatie ja tämän jälkeen olisi edelleen käytännössä pakotettu hallinnoimaan kannattamattomaksi muuttunutta ja arvonsa menettänyttä kiinteistöään.

Korvaukset (21 a § 2 momentti ja 13 luku 11 §)

Perustuslain omaisuudensuojan näkökulmasta on nähdäksemme selvää, että voimalaitoksen haltijalla on oikeus korvaukseen uusien määräyksien aiheuttamasta edunmenetyksestä. Nykyisen Vesilain 3 luvun 21 § sekä 19 luvun 5 § mukaan lupamääräysten tarkistamisesta tai uusien määräysten antamisesta aiheutuvat muut kuin vähäiset edunmenetykset on korvattava luvanhaltijalle. Esitetyn uuden 21 a § mukaan 0- velvoitelaitokset olisivat oikeutettuja korvaukseen vain vesivoiman hyödyn olennaisesta vähentymisestä. Toisin sanoen – jos ymmärrämme oikein – ne voimalaitokset, joiden olemassa olevia lupavelvoitteita muutetaan (tyypillisesti suuret vesivoimalat) olisivat oikeutettuja kattavampiin korvauksiin kuin pienet 0-velvoitelaitokset. Emme pidä eri toimijoita näin eriarvoisesti kohtelevaa lainsäädäntöä perusteltuna. Muut kuin vähäiset edunmenetykset tulee korvata myös 0-velvoitelaitoksille.

Esityksen mukaan korvauksia voitaisiin sovitella sillä perusteella, että luvanhaltija on voinut menneisyydessä hyödyntää vesivoimaa. Luvanvarainen ja lainvoimainen elinkeinotoiminta siis käytännössä luettaisiin elinkeinonharjoittajan tappioksi korvaustilanteessa. Säädös johtaisi luvanhaltijan kannalta hyvin ennakoimattomiin lopputuloksiin ja mahdollistaisi käytännössä sen, että luvanhaltija jäisi täysin ilman korvauksia, mitä pidämme kohtuuttomana. Korvauksen suuruus tulisi perustua niihin menetyksiin, mitkä omaisuuteen puuttumisen hetkellä luvanhaltijalle aiheutuvat sekä niihin arvioituihin menetyksiin, joita menetetystä sähkön tuotannon arvosta koituvat. Tämä vastaisi paremmin perusoikeuksien rajoittamisen ennakoitavuuden ja täsmällisyyden vaatimuksia.

Lopuksi

Kalatalousvelvoitteiden pakottavaa määräämistä vesivoimalaitoksille perustellaan ennen kaikkea Perustuslain ympäristön suojeluvelvoitteella (20 §) sekä EU:n vesipuitedirektiivin velvoitteilla. Näitä molempia on mielestämme taustavalmistelussa tarkasteltu rajoittuneesti. Perustuslain osalta ei ole arvioitu sitä, missä määrin päästöttömän vesivoiman tuottaminen edistää fossiilisista energialähteistä luopumista ja toteuttaa näin ollen – mahdollisesti jopa kalakantojen suojelua voimakkaammin – Perustuslain 20 pykälää. EU:n vesipuitedirektiivin velvoittavuutta ei ole puolestaan asetettu nykyisten, varsin nopeasti kiristyneiden EU:n uusiutuvan energian tavoitteiden kontekstiin. Maailma on merkittävästi muuttunut hankkeen taustalla olevan OM:n arviomuistion (2018) kirjoittamisen jälkeen. Tämän vuoksi koko Vesilain muutoshankeen perusteluja olisi nähdäksemme tarkasteltava uudelleen.

pdf

Voimablogi

Paikallishaastattelu

Tiedotteet

Lausunnot

Vuosiseminaari

lausunto 7.3.2023

Lausunto vesilain muutoshankkeen esitysluonnoksesta