Sähkölaskujen määrän sääteleminen pakolla on turhaa, koska asiakkaiden tarpeet ovat erilaisia. Tärkeintä on, että laskutus on sekä läpinäkyvää että joustavaa.
Kansallisen energia- ja ilmastostrategian valmistelussa on jälleen noussut esille ehdotus yhden laskun malliin siirtymisestä sähkön laskutuksessa. Sähkön siirron ja sähköenergian laskuttamista samalla paperilla on kannatettu muun muassa sillä perusteella, että malli on asiakkaalle selkeä ja yksinkertainen. Lisäksi on viitattu muiden Pohjoismaiden esimerkkiin: Tanska otti yhden laskun mallin käyttöön viime keväänä, ja Ruotsissa ja Norjassa selvitetään parhaillaan mallin mahdollisia hyötyjä ja toteutustapoja.
Perusteluista huolimatta on vaikea nähdä, mitä hyötyä mallista olisi asiakkaalle. Suomalaiset kuluttajat ovat oppineet ymmärtämään sähkön siirron ja sähköenergian eron juuri siitä syystä, että verkko- ja myyntiyhtiöiden toimintaa on järjestelmällisesti eriytetty toisistaan 90-luvulta lähtien. Eriyttäminen on tehnyt sähkön hinnan vertailusta helppoa ja siten kasvattanut kilpailua ja luonut pohjaa uusien palveluiden kustannustehokkaalle kehittämiselle. Tämä eronteko vain hämärtyisi, jos laskut yhdistettäisiin samalle paperille.
Toki osa asiakkaista haluaa vain yhden sähkölaskun, ja se heille suotakoon. Se ei ole kuitenkaan tarpeellista taikka järkevää, että kaikki asiakkaat pakotetaan mukautumaan samaan muottiin. Monelle lienee tärkeintä se, että sähkön saa maksettua kätevästi sähköisen laskun avulla netissä. Koska asiakkaat ja heidän tarpeensa ovat erilaiset, joustavuus on pakkoa parempi tie.
Muiden Pohjoismaiden ottamat askeleet yhden laskun mallia kohti eivät myöskään velvoita kulkemaan samaan suuntaan Suomessa. Meillä on nyt oiva mahdollisuus tarkkailla tilannetta ja arvioida sähkömarkkinoiden muutoksen suuntaa rauhassa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että verkkoyhtiöiden rooli asiakkaiden palvelussa vain korostuu, minkä takia myös asiakassuhteiden ylläpitäminen on tarkoituksenmukaista. Kun yhden laskun mallista on saatu kokemuksia muista Pohjoismaista ja kokonaiskuva sähkömarkkinoiden muutoksesta on täsmentynyt, voidaan pohtia uudelleen, onko koko keskustelu laskutusmalleista edes tarpeellinen.
