Ilmastonmuutoksen torjunnassa merkitsevät vain konkreettiset toimet. Päästöjen vähentäminen maksaa ja vaatii myös elintasosta tinkimistä. Poliitikkojen on ratkaistava, miten hintalappu jakaantuu ja ajoittuu.
Käsillä on paitsi poliitikkojen myös edunvalvojien kiihkein kevät vähään aikaan, eduskuntavaalit ja eurovaalit peräkkäisinä kuukausina! Energia- ja ilmastoasiat ovat poliittisessa keskustelussa pinnalla – syystäkin. Ilmastonmuutos uhkaa käydä hallitsemattomaksi, ja globaalisti olisi pystyttävä aivan uskomattomiin päästöjen leikkauksiin, jotta lämpenemisen seuraukset eivät muodostu katastrofaalisiksi tulevina vuosikymmeninä.
Ilmastonmuutos on tullut politiikan kestoaiheeksi. Valtakunnan ykköspuheenaihe heilahtelee työmarkkina-asioista milloin vanhustenhoitoon ja milloin maahanmuuttopolitiikkaan, mutta ilmastopolitiikka on viimeistään näistä vaaleista alkaen pysyvä kärkiteema useiden tulevien vaalikausien ja vaalien ajan. Vahvalle ilmastopolitiikalle on myös tilausta kansalaisten parissa Suomessa, Euroopassa ja globaalisti. Pitkäaikaista poliittista uskottavuutta saavat poliitikot, jotka esittävät, neuvottelevat ja toimeenpanevat kestäviä ratkaisuja ilmasto- ja energiakysymyksiin.
Ilmastokeskustelussa on viime aikoina alettu – aivan oikein – puhua myös muista sektoreista kuin sähköntuotannosta. Energia-ala, erityisesti sähköala, on vähentänyt päästöjä dramaattisesti viime vuosikymmenen aikana. Tämä kehitys jatkuu ja kiihtyy koko ajan myös lämmityssektorilla. Ilmastopolitiikan tärkeiksi päästövähennyskohteiksi ovat nousseet muun muassa liikenne, metsä-, maa- ja karjatalous, jätteiden käsittely sekä rakentaminen.
Osittain vaaleista varmasti johtuu, että ilmastopoliittisessa keskustelussa on kovat kierrokset päällä. Kaikki puolueet ovat julkistaneet ilmastopoliittiset tavoitteensa, jotkut jopa useampaan kertaan. Lisäksi kahdeksan eduskuntapuoluetta laati joulukuussa yhteiset ilmastotavoitteensa. Myös Pohjoismaiden pääministerit antoivat julkilausuman yhteistyön tiivistämisestä ilmastopolitiikassa ja EU-komissio esitti 2050-skenaarionsa. Ilmastopaneeli, Sitra ja muut ajatuspajat julkistavat ilmastoraportteja tiuhaan tahtiin.
EU:n päästökauppaa, uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskeva lainsäädäntö on juuri saatu uudistettua, mutta eurovaalien jälkeen valittava komissio joutuu ensi töikseen avaamaan sen, mikäli poliittinen halu kiristää vuoden 2030 tavoitteita säilyy niin vahvana kuin tällä hetkellä vaikuttaa.
Päästöt eivät kuitenkaan vähene tavoitteita asettamalla tai kiristämällä. Konkreettiset toimet ratkaisevat. Uusiutuvan energia osuuden kasvattaminen kokonaisenergiasta ei ole olennaista, vaan olennaista on fossiilisen tuotannon vähentäminen. Fossiilisen vähentäminen tarkoittaa useimmiten kalliimpaa energiaa, mikä tekee asiasta poliittisesti vaikean. Liikennepolttoaineiden hinta on tästä hyvä esimerkki. Joka tapauksessa päättäjien - Euroopan komissiosta alkaen - tulisi avoimesti myöntää ja kansalaisten tiedostaa, että ilmastonmuutoksen pysäyttäminen maksaa ja vaatii elintasosta tinkimistä. Poliittisesti jää ratkaistavaksi, miten hintalappu jakaantuu ja ajoittuu. Neutraalein ja tehokkain tapa kustannusten jakamiseen ovat markkinaehtoiset välineet, kuten päästökauppa. Kieltopolitiikka tulee kalliimmaksi.
Paikallisvoima aloittaa näillä sivuilla vaalihaastattelujen sarjan. Julkaisemme noin viikon välein yhden eduskuntavaaliehdokkaan energia-aiheisen haastattelun. Sarjan aloittaa SDP:n Sirpa Paatero. Oikein paljon vaalienergiaa kaikille!
