Suomen tavoite on olla hiilineutraali vuonna 2035. Tavoitteen saavuttamiseksi eri teollisuuden aloilla on hallituksen johdolla valmisteltu tiekarttoja. Näiden pääviesti on, että energiankulutus siirtyy yhä enemmän poltosta sähköön.
Suurempi sähköverkkojen siirtokyky ja parempi toimitusvarmuus ovat muutoksen edellytyksiä. Nyt kuitenkin sähköverkkopalvelun hintoihin kohdistuvan paheksunnan vuoksi verkkoyhtiöiden tuottoja aiotaan leikata reippaasti. Tämän myötä Suomi ottaa askeleen samaan suuntaan mihin Ruotsi on kulkenut jo hyvän aikaa.
Päästökauppa ja fossiilisten polttoaineiden verotus ovat romahduttaneet Ruotsissa sähkön- ja lämmön yhteistuotannon kannattavuuden. Lisäksi on suljettu kaksi ydinreaktoria. Saamaan aikaan sään mukaan vaihteleva tuulivoiman tuotanto on kasvanut Ruotsissa valtavasti. Sähkön kysyntä on noussut tietyillä alueilla muun muassa datakeskusten lisääntymisen myötä.
Sähköverkkoyhtiöiden tuotot on Ruotsissa ”laitettu kuriin” osin EU-oikeuden vastaisella menettelyllä, minkä vuoksi verkkoyhtiöiden kannattavuus on heikentynyt ja investoinnit sähköverkkoihin ovat pysähtyneet. Edes Ruotsin valtion kantaverkkoyhtiö Svenska Kraftnät ei ole kyennyt investoimaan riittävästi maan sisäisiin verkkoyhteyksiin, joita vaadittaisiin tuulisähkön jakamiseen Ruotsissa tehokkaasti.
Tämän kaiken seurauksena Etelä-Ruotsissa on nyt sähköpula, ja esimerkiksi datakeskukset etsivät jo uusia sijoittautumispaikkoja. Lähes nollaan laskettu sähkövero ei riitä houkuttelemaan investointeja, jos sähkön saannista ei ole varmuutta. Ruotsin pitäisi kiireesti luoda strategia sähköverkkoinvestointien turvaamiseksi, mutta poliitikot keskittyvät tämän sijaan väittelemään siitä, voiko ydinvoima ylipäänsä olla hyväksyttävä tapa tuottaa sähköä joskus tulevaisuudessa.
Mitä tapahtuu Suomessa? Teollisuus, liikenne, lämmitys ja lähes kaikki muukin aiotaan sähköistää. Sähköllä halutaan myös tehdä vetyä ja muita Power-to-X–polttoaineita, joilla korvataan öljyä. Datakeskuksia toivotaan maahan lisää. Ei pitäisi unohtaa, että tämän kaiken selkäranka ja verisuonisto ovat toimivat ja luotettavat sähkön siirto- ja jakeluverkot.
Valitettavasti Suomen hallitus ja Energiavirasto ovat käynnistäneet radikaalit toimet verkkoyhtiöiden tuottojen leikkaamiseksi. Tämän seurauksena investoinnit sähköverkkoihin tulevat loppumaan tai ainakin vähenevät murto-osaan nykyisestä. Mitä Ruotsi edellä, sitä Suomi perässä, taas kerran.
Suomessakin päästökauppa ja fossiilisten verotus ohjaavat investointeja päästöttömään tuotantoon kuten pitääkin, mutta tämän entistä vaihtelevamman, pääasiassa tuulivoimaan perustuvan tuotannon hyödyntäminen edellyttää entistä varmempia verkkoja, jotta sähkö saadaan kulutukseen asti laadukkaasti.
Kun sähkön käyttö kasvaa teollisuudessa, kodeissa ja liikenteessä, on toimitusvarmuus entistäkin tärkeämpää. Koska sähkönverkkojen vahvistamisesta ei kuitenkaan haluta maksaa, ennustan, että noin viiden vuoden kuluttua kärsimme samoista ongelmista kuin Ruotsi nyt: sähköpulasta ja ilmastotavoitteiden vaatimien sähköistymisinvestointien valumisesta muualle.
Ilmastonmuutoksen torjunta maksaa, ja päättäjien olisi uskallettava sanoa tämä ääneen. Ei riitä, että fossiiliset verotetaan hengiltä ja uusiutuvia tuetaan. Ilman investointeja korkeatasoiseen sähköverkkoon tämä on hyödytöntä. Energiajärjestelmä on kokonaisuus.
