Sähköntuotannon mullistukset pakottavat alan toimijat miettimään uusia pelisääntöjä sähkömarkkinoille. Paikallisvoiman toiminnanjohtaja Toivo Hurme kertaa, mitä kahden viime vuoden aikana on saatu aikaan sähkömarkkinoiden muutostarpeita kartoittavassa älyverkkotyöryhmässä.
Työ- ja elinkeinoministeriön vetämä älyverkkotyöryhmä on vajaat kaksi vuotta pohtinut sähkömarkkinoiden muutostarpeita ja työstänyt näitä koskevia linjauksia. Ryhmässä ovat mukana sähkömarkkinasääntelystä vastaavat viranomaiset, Energiateollisuus ry ja Paikallisvoima ry, sähkön myyjien ja jakeluverkkoyhtiöiden edustajia, kantaverkkoyhtiö FINGRID, Kuluttajavirasto, Lähienergialiitto, Tampereen ja Lappeenrannan yliopistot sekä sähkön käyttäjien edustajia (Omakotiliito, Kiinteistöliitto sekä Elfi ry). Työryhmä on teettänyt vinon pinon selvityksiä, kuullut kymmeniä asiantuntijoita ja perustanut useita alatyöryhmiä käsittelemään teknisempiä kysymyksiä.
Ryhmä on ennen kaikkea keskustellut siitä, millaisia muutoksia sähkömarkkinoiden pelisääntöihin tarvitaan, kun sähkön fyysinen tuotantorakenne on muuttunut ja muuttuu. Vaihteleva, sääriippuvainen tuotanto lisääntyy ja uudet teknologiat mahdollistavat entistä tarkemman sähkön kulutuksen ohjaamisen käyttäjäpäässä. Monissa maissa, joissa sähköntuotanto on nopeasti muuttunut vaihtelevammaksi ja perusvoimantuotanto on vähentynyt fossiilisia tai ydinvoimaa alas ajettaessa (esim. Australia, Saksa, osittain USA), on kaupankäynti sähkömarkkinoilla vaikeutunut ja verkon tasapainotus ajoittain todella haastavaa. Meillä Pohjoismaissa vesivoima tarjoaa poikkeuksellisen hyvän säätöreservin, mutta sekään ei pidemmän päälle riitä, ja sen käyttö tulee todennäköisesti yhä kalliimmaksi.
Kysyntäjousto työn punainen lanka
Älyverkkotyöryhmässä on erityisesti pohdittu keinoja, joilla kysyntäjoustoa voitaisiin edistää. Kysyntäjousto on suurilla sähkön käyttäjillä, esimerkiksi teollisuudessa, ollut arkipäivää jo pitkään, mutta tulevaisuudessa myös pienkuluttajien käyttöpaikkoja tarvitaan osallistumaan sähkömarkkinoiden tasapainotustalkoisiin.
Jos kysyntäjousto toteutetaan hyvin, siitä voivat hyötyä kaikki. Järjestelmä pysyy tasapainossa pienemmin kustannuksin, päästötöntä tuuli- ja aurinkovoimaa voidaan lisätä ja asiakkaan sähkölasku pienenee. Jos kysyntäjousto toteutetaan huonosti, on siitä asiakkaille turhia kustannuksia ja vaivaa. Asiakas investoi laitteisiin, joiden takaisinmaksuaika on saatuun energiansäästöön nähden pitkä, ja sähkön myyjät tai muut kysyntäjoustokuormia aggregoivat eivät saa kannusteita liiketoiminnalleen. Kuinka siis kehittää markkinaa niin, että kysyntäjoustosta tulisi helppoa ja kannattavaa bisnestä?
Älyverkkotyöryhmässä on päädytty siihen, että nykyisestä, joidenkin jakeluverkkoyhtiöiden vielä toteuttamasta suorasta kuormanohjauksesta luovutaan viimeistään keväällä 2021. Tuosta eteenpäin asiakkaiden tulee vastata esimerkiksi sähkölämmityksen tai lämminvesivaraajan aikaohjauksesta itse tai hankkia ohjauspalvelu markkinoilta. Tavoitteena on nykyistä aikaohjausta dynaamisempi kuormien ohjautuminen, kun tuulivoima lisääntyy ja tuotantohuippuja syntyy tulevaisuudessa aiempaa satunnaisemmin eri vuorokaudenaikoina. Asiakkaat eivät kuitenkaan saa pudota tyhjän päälle, ja siksi tullaan linjaamaan, että asiakas voi jatkaa olemassa olevien ohjausten käyttöä myös kevään 2021 jälkeen, jos hän sopii asiasta sähkönmyyjänsä kanssa. Tämäkin muutos tulee joka tapauksessa vaatimaan laajaa asiakasviestintää, kun verkkoyhtiön ohjauskalenterin hoito siirtyy myyjien ja viime kädessä asiakkaiden itsensä vastuulle.
On syytä huomata, että verkkoyhtiön ohjauksista luopuminen ei tarkoita aikaan sidotuista siirtotariffeista luopumista. Verkkoyhtiöllä säilyy hinnoitteluvapaus, jos se suorasta kuormanohjauksesta luovuttuaan haluaa sitä edelleen käyttää.
Kohti tehoperusteista hinnoittelua?
Verkkoyhtiöiden uskotaan ja toivotaan siirtyvän enenevässä määrin tehoperusteiseen hinnoitteluun, joka olisi asiakkaiden kesken nykyistä oikeudenmukaisempi ja vastaisi paremmin verkkotoiminnan kustannuksia. Tehotariffi myös helpottaisi verkon tasapainotusta, kun tiedettäisiin, mitkä ovat tehorajat missäkin verkon osassa.
Kysyntäjouston näkökulmasta tehotariffi voi kuitenkin heikentää sen kannattavuutta. Asiakkaalla ei olisi intressiä joustaa niin kauan, kuin kulutus pysyy tehorajan alapuolella. Tässä tulisikin hakea järjestelmän kannalta kokonaisoptimia ratkaisua. Tehotariffin tulisi ohjata asiakas järkevään verkon käyttöön ja kysyntäjoustopalvelun ohjata markkinahinnan mukaiseen energian käyttöön. Ihannetilanteessa joku palveluntarjoaja (toivottavasti energiayhtiö!) yhdistäisi nämä kaksi tuotetta asiakkaan toiveiden mukaiseksi paketiksi.
Verkoille lisää joustavuutta
Lisäksi älyverkkotyöryhmä on pohtinut seuraavan sukupolven mittareiden ominaisuuksia (AMR 2.0). Moni on sitä mieltä, että sähkömittarilla ei tulevaisuudessa ole roolia kuormanohjauksessa, vaan se toteutuu suoraan sähkölaitteilla erilaisten IOT- ja smart home -ratkaisujen kautta. Työryhmä on päätymässä silti suosittamaan, että seuraavankin sukupolven mittareilta vaaditaan kuormanohjaustoiminnallisuutta. Kuormanohjausreleen hinta on pieni, ja sillä mahdollistetaan karkea kysyntäjouston toteutus tilanteissa, joissa kehittyneemmät ratkaisut eivät ole lyöneet läpi. Mittarin kautta tapahtuva kuormanohjaus olisi markkinaehtoista toimintaa, joten AMR 2.0 rajapintojen tulee olla standardoidut ja eri toimijoille avoimet.
Tulevaisuuden verkkotoiminnassa nähdään joka tapauksessa erilaisia joustavia ja järjestelmän hallintaa tukevia ratkaisuja. Jakeluverkkoliiketoiminnan sääntelyä tulisikin kehittää suuntaan, jossa uutta teknologiaa hyödyntävien palvelujen hankinta ja esimerkiksi akkuvarastojen käyttö voitaisiin katsoa osaksi verkkoyhtiön säänneltyä liiketoimintaa.
Akkujen osalta askel oikeaan suuntaan on EU-parlamentin kanta sähkömarkkinadirektiiviin, jonka mukaan verkkoyhtiö voi operoida kansallisen viranomaisen päätöksellä kiinteästi verkkoon kuuluvia akkuvarastoja. Kotimaassa hyvä uudistus on valmistelussa oleva veromuutos, jossa varastosta käyttöön otetusta sähköstä ei enää tarvitse maksaa sähköveroa.
Asiakkaiden tasapuolisesta kohtelusta pidettävä kiinni
Verotukseen liittyen älyverkkotyöryhmä on pohtinut sähkön hintaan sidottua suhteellisesti muuttuvaa sähköveroa. Tällainen dynaaminen sähkövero kannustaisi käyttämään sähköä silloin, kun hinta on alhainen, ja säästämään hinnan ollessa korkea. Vaikka dynaamisella sähköverolla olisi selvitysten mukaan kysyntäjoustoa lisäävä vaikutus, se ei ole etenemässä useastakin syystä. Vero monimutkaistaisi asiakkaan sähkönhankintaa ja sitoisi kysyntäjouston vuorokausimarkkinaan. Lisäksi sähkönkäyttäjien edustajat vastustavat dynaamista sähköveroa, koska se eriarvostaisi kuluttajia sen mukaan, mikä on heidän joustomahdollisuutensa.
Osana markkinakehitystä älyverkkotyöryhmä on myös käsitellyt vähittäismarkkinoiden laskutusmallia. Alalla pitkään erimielisyyttä aiheuttaneesta yhden laskun mallista ollaan nyt päätymässä kaikkia osapuolia tyydyttävään kompromissiin, jossa asiakkaalle taataan oikeus halutessaan saada yksi lasku sähköenergiasta ja –siirrosta. Yhden laskun tarjoaminen olisi myyjille kuitenkin vapaaehtoista. Verkkoyhtiöt velvoitetaan tarjoamaan kaikille halukkaille myyjille läpilaskutusmahdollisuus tasapuolisin ehdoin, joihin kuuluu muun muassa verkkoyhtiön oikeus saada vakuudet saatavilleen. Älyverkkotyöryhmä tulee myös linjaamaan, että asiakkaalla on edelleen oltava erillinen verkkopalvelusopimus ja asiakkaan yhteyden verkkoyhtiöön on säilyttävä. Energiateollisuus ry on käynnistänyt hankkeen, jossa selvitetään konkreettisesti, mitä säädösmuutoksia vapaaehtoisen yhteislaskutuksen toteuttaminen vaatisi.
Onko kysyntäjousto hyvää bisnestä?
Kysyntäjouston edistämisen taustalla leijuu hyvä kysymys siitä, onko kysyntäjoustosta kannattavaksi liiketoiminnaksi. On selvää, että sähkön markkinahinnan on ainakin oltava riittävän korkea, jotta pienasiakkaan saama säästö on merkityksellinen.
Kysyntäjousto myös kannibalisoi itse itseään. Kun hinnat kohoavat ja kysyntä joustaa, hinnat alkavat laskea ja uuden kysyntäjouston kannattavuus vähenee. Hintapiikkien tasaaminen toki on kysyntäjouston tarkoituskin, mutta kaupallisen hyödyn saaminen siitä vaatii oikeaa ajoitusta ja suuria kuormia, koska jouston rajahyöty heikkenee nopeasti.
Älyverkkotyöryhmän loppuraportti julkistetaan lokakuussa 2018. Sen jälkeen on odotettavissa säädösmuutoksia, joista monet ajoittuvat todennäköisesti samaan aikaan datahubin käyttöönoton kanssa. Muutoksissa on huomioitava eri tekijöiden riippuvuus toisistaan. Vuosikymmenen vaihde tulee joka tapauksessa olemaan kiireistä aikaa sähkömarkkinoilla.
