Kantaverkkoyhtiö Fingrid julkaisi 5. huhtikuuta asiakirjan Johtokatu – tiekartta vihreään sähköjärjestelmään. Fingrid on viime aikoina nostanut profiiliaan tekemällä sähkömarkkinoita koskevia poliittisia avauksia, jotka menevät paikoin kantaverkkoyhtiön perinteistä roolia pidemmälle. Johtokatu jatkaa tätä kunnianhimoista linjaa.
Pääosin Johtokatu toki käsittelee kantaverkkoyhtiön omiin tehtäviin kuuluvia asioita. Rajat ylittävien siirtoyhteyksien vahvistaminen, siirtokapasiteetin tehokas käyttö, rajat ylittävä yhteistyö reservien hankinnassa sekä säätösähkömarkkinayhteistyön syventäminen ovat kantaverkkoyhtiöiden luontevaa toiminta-aluetta. Myös päivänsisäisten markkinoiden avaaminen ja kehittäminen esimerkiksi siten, että säätösähkömarkkinatarjouksien minikokoa pienennetään 1 megawattiin, on monien pienien toimijoiden kannalta toivottava uudistus.
Hieman erikoiselta sen sijaan tuntuu, että kantaverkkoyhtiö ottaa vahvasti kantaa sähkön vähittäismarkkinamalliin. Fingridin mukaan vähittäismarkkinoilla pitäisi siirtyä â€asiakaskeskeiseen toimintamalliinâ€, mikä tarkoittaa, että asiakkaan sähköpalvelua hoitaisi kokonaisuudessaan sähkönmyyjä. Edelleen Fingrid toteaa, että joustopalvelujen ja aggregaattoreiden toiminnan edistämiseksi sähkön vähittäismarkkinat tulisi harmonisoida Pohjoismaissa. Näillä Fingridin tarjoamilla lääkkeillä olisi todennäköisesti ikäviä sivuvaikutuksia, kuten kilpailun heikkeneminen ja asiakkaan vaihtoehtojen kaventuminen.
Jos myyjäkeskeisellä markkinamallilla tarkoitetaan mallia, jossa kaikki sähköpalvelut, myös sähkön siirto sekä siihen liittyvät palvelut ja asiakaskontaktit, hoidettaisiin sähkön myyjän kautta, ei sille ole olemassa vakuuttavia perusteita. Sähkömarkkinoiden perusperiaate on yli 20 vuotta ollut vapailla markkinoilla tapahtuvan sähkön myynnin ja säännellyn sähkön siirtoliiketoiminnan pitäminen erillään. Asiakkaan on hyvä tietää, keneltä hän ostaa sähkönsä ja toisaalta minkä verkonhaltijan alaisuudessa elää.
Verkonhaltijan piilottaminen sähkön myyjän taakse haittaisi asiakkaan ja verkonhaltijan yhteydenpitoa ja mahdollisesti myös asiakkaan pääsyä mittaustietoihinsa. Maissa, joissa markkinamalli on vahvasti myyjäkeskeinen, myyjien laskuttamat marginaalit ovat suurempia ja asiakas maksaa sähköstään yleensä enemmän. Kun markkinoille tulee vielä kolmansia osapuolia, jousto-operaattoreita, kotiautomaattoreita ja aggregaattoreita, tulisi sähkön myyjälle aikamoinen kokonaisuus hallinnoitavaksi. Tietäisikö asiakas, mistä ja kenelle hän maksaa, kun sähkön myyjää olisi lisäksi toivottavaa silloin tällöin kilpailuttaa?
Pohjoismaisten vähittäismarkkinoiden harmonisointi nousi poliittiselle agendalle kuluvan vuosikymmenen alussa. Selvitykset kuitenkin osoittivat, että harmonisointi tuskin olisi vaivan väärti, ja siksi Pohjoismaiden viranomaisten yhteistyöelin Nordreg ei ole asiaa pidemmälle valmistellut. Suuret sähkönmyyjät tietysti ajavat harmonisointia, koska siten pienemmät toimijat voitaisiin kätevästi pelata ulos markkinoilta. Harmonisoiduilla markkinoilla asiakkaalla olisi lopulta vähemmän vaihtoehtoja, mistä sähkönsä ostaa. Lisäksi näistä osa olisi eri kieltä ja eri valuuttaa käyttäviä myyjiä.
Fingridin huoli tehon riittävyydestä ja järjestelmän joustokyvystä on aiheellinen. Fingrid katsoo, että kysyntäjouston tehokas valjastaminen onnistuu helpommin ja siitä saadaan suurin hyöty irti, kun markkinat ovat kuluttajatasoon asti mahdollisimman laajat ja toimivat mahdollisimman tehokkaasti. Järjestelmävastaavana toimivan kantaverkkoyhtiön näkökulmasta ei välttämättä olisi ongelmallista, että markkinoilla olisi vain muutama yhteispohjoismainen sähkön myyjä. Pienien sähköyhtiöiden ja kuluttajien kannalta kehitys olisi kuitenkin valitettava. Sähkön vähittäismarkkinoilla on muitakin tehtäviä kuin järjestelmän tukeminen joustoja tuottamalla.
