Valtiovarainministeriö on pyytänyt Paikallisvoima ry:ltä lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi voimalaitosverolaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi. Kiitämme tästä mahdollisuudesta.
Paikallisvoima ry on 42 paikallisen ja alueellisen energiayhtiön edunvalvontajärjestö, joka on perustettu tuomaan Suomen energiakeskusteluun paikallista näkökulmaa. Paikallisvoima haluaa turvata pienten energiayhtiöiden toimintaedellytykset, puhuu energiamarkkinoiden monipuolisuuden puolesta ja kannattaa aitoa kilpailua. Paikallisvoiman jäsenyhtiöt ovat sekä sähkön että kaukolämmön tuottajia ja jakelijoita.
Päästökaupan vaikutus on ollut mukana voimaloiden hinnoissa jo vuodesta 1997
Kioton sopimuksen solmimisen myötä vuodesta 1997 lähtien päästökauppa on vaikuttanut voimalaitosten kauppahintoihin. Päästökaupan vaikutus on nostanut kauppahintaa ja hyöty hinnan noususta on jäänyt myyjälle. Mikäli laki toteutettaisiin esitetyn kaltaisena, heikentyisi edellä kuvatunlaisten voimalaitosinvestointien kannattavuus merkittävästi.
Kauppoja tehtäessä voimalaitosten ostajat ovat olettaneet voivansa myydä tuotetun sähkön hinnalla, jota nostaa päästökaupan vaikutus. Tämä oletettu hyöty on kirjattu kauppahintoihin sisään ja ostetuista laitoksista on siis maksettu korkeampaa hintaa kuin ilman päästökauppaa olisi maksettu. Päästöttömiä voimalaitoksia vuoden 1997 jälkeen ostaneet yhtiöt ovat maksaneet kauppahinnoissa windfall-vaikutuksen kertasuorituksena. Hyöty on jäänyt siis myyjälle, eikä veron kohteeksi valituille nykyisille sähköntuottajille.
Paikallisvoima vastustaa voimalaitosveron käyttöönottoa. Mikäli vero kuitenkin otettaisiin käyttöön, veroa ei tulisi mielestämme kohdistaa voimalaitoksiin, jotka on hankittu Kioton sopimuksen solmimisen 1997 jälkeen edellä mainitun perusteen takia.
Vero vähentää halukkuutta investoida uusiutuvaan energiaan
Nähdäksemme voimalaitosvero sotii Suomen ja EU:n asettamia uusiutuvan energian ja ilmastopolitiikan tavoitteita vastaan. Tämä näkyy erityisesti pienvesivoimassa nykyisten voimaloiden kannattavuudessa, vanhojen laitosten korjaamisessa sekä uusiin voimaloihin investoimisessa.
Isoihin vesivoimalaitoksiin verrattuna pienvesivoiman kannattavuus on jo nykyisellään selvästi heikompaa. Syynä tähän on erityisesti vuoden 2012 alussa poistunut pienvesivoiman (alle 1 MW) kiinteä sähkön tuotantotuki. Kiinteistöverotuksessa alle 10 MVA laitoksiin sovelletaan yleistä verokantaa eikä voimalaitoksille erikseen vahvistettavaa prosenttia. Jos voimalaitosvero otettaisiin käyttöön, sitä tulisi käsitellä samalla tavalla kuin kiinteistöveroa eikä sitä tulisi kohdistaa alle 10 MW vesivoimalaitoksiin.
Veron käyttöön ottamisen myötä pienten voimaloiden peruskorjauksille asetettaisiin uusi rasite. Voimaloiden peruskorjauksissa ja muutostöissä tehoa yleensä korotetaan. Esitetty veromalli heikentäisi uusimisten ja modernisointien kannattavuutta, sillä voimalaitosveron verokanta nousee askelittain tehon kasvaessa 0,5 %:sta 1,5 %:iin. Liian suoraviivainen tulkinta yksinomaan vesivoimalaitoksen kokonaistehoon (mukaan lukien tulevat tehonkorotukset) perustuvasta veromallista johtaisi tilanteeseen, jossa vanhojen voimalaitosten perusparannuksia sekä mahdollisten rinnakkaisten turbiinien rakentamista viivytettäisiin mahdollisimman kauan tai jätettäisiin tekemättä.
Todennäköisenä seurauksena on siis, että Suomen hiilidioksidipäästöttömän tuotannon kasvu hidastuu voimaloiden peruskorjausten kohdalla tapauksissa, joissa veroprosentin nousu söisi tehonkorotuksen mahdollistamat voitot. Kyseessä on eräänlainen energiapoliittinen kannustinloukku. Tämä ei ole myöskään mitenkään perusteltavissa, kun otetaan huomioon alati kasvava tarve säätövoimalle ja kotimaisen työn lisäämiselle.
Voimalaitosvero heikentäisi uusien pienvesivoimainvestointien kannattavuutta merkittävästi. Suuri osa investoinneista olisi vaarassa tyrehtyä, sillä pidentyvät takaisinmaksuajat yhdistettynä poliittisen epävarmuuden lisääntymiseen karkottaisivat investoijia.
Vero kohtelisi sähköntuottajia epätasa-arvoisesti
Esitetty voimalaitosvero ei kohtelisi sähköntuottajia tasa-arvoisesti. Eroja verokohtelussa syntyisi eri tuotantomuotojen välille sekä erityisesti vesivoiman tuotantolaitosten kesken.
Perusteluissa todetaan, että vaihtelua lakiesityksen kustannusvaikutuksessa olisi ydinvoimalaitoksien n. 0,4 €/MWh:sta vesivoimalaitoksien n. 3 €/MWh:iin ja laitos- ja yrityskohtaisesti vaihtelut voisivat olla tätäkin suuremmat. Vero siis kohtelee eri sähköntuotantomuotoja eriarvoisesti, eikä ole tässä mielessä hyväksyttävä.
Paikallisvoima haluaa muistuttaa, että vesivoimalla ei ole läheskään samaa verrattain lineaarista riippuvuutta tehon ja vuosituotannon välillä kuin ydinvoimalla. Ydinvoimalaitosta pyritään ajamaan täydellä teholla noin 11 kuukautta vuodessa. Täten ydinvoimalaitokset ovat siis pitkälle rinnastettavissa toisiinsa ja ehdotettu vero kohtelisi eri voimalaitoksia tasapuolisesti. Sen sijaan kahden samantehoisen, mutta eri vesistöissä sijaitsevien, vesivoimalaitosten vuosituotanto voi poiketa merkittävästi. Täten ehdotettu vero ei kohtelisi taloudellisesti tasavertaisesti eri vesivoimalaitoksia. Lisäksi ehdotettu malli rankaisisi kohtuuttomasti sellaisia vesivoimalaitoksia, joilla on jo entuudestaan muita haasteellisempi tilanne vuosituotannon pienuudesta johtuen. Yhden vesivoimalaitoskokonaisuuden vuosituotanto voi olla jopa puolet pienempi kuin toisen vastaavan tehoisen.
Ehdotetun veron perusteluksi on mainittu päästökauppa, jonka rakenne ei pohjaudu voimalaitoksen kokoon, vaan käytetyn polttoaineen määrään. Tällöin olisi luonnollista, että myös ehdotettu vesivoimavero, mikäli kyseinen vero nähdään välttämättömäksi, perustuisi tuotettuun määrään eikä huipputehoon. Yksinkertaisin ja selkein tapa tehdä tämä on perustaa vero todettuun keskitehoon tietyltä vuodelta tai vuosilta eikä laitoksen maksimitehoon.
Paikallisvoima ry:n mielestä voimalaitosveroa ei tulisi ottaa ollenkaan käyttöön sen epämääräisyyden ja epätasa-arvoisuuden vuoksi. Vero myös hidastaisi investointeja uusiutuvaan energiaan. Vero on perusteeton, eikä sen valmistelua tulisi enää jatkaa.