Paikallisvoima kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto uusien sähköliittymien hinnoittelumenetelmistä. Energiavirasto pyrkii hinnoittelumenetelmillä vahvistamaan jo sinänsä vahvaa suomalaista jakeluverkkoa. Verkon pitäisi ehdotuksen mukaan pystyä kattamaan myös monet sellaiset asiakastarpeet, jotka eivät välttämättä koskaan realisoidu. Jakeluverkon vahvistaminen kehittämisvelvoitteen perusteella nostaa kaikilta asiakkailta perittyjä maksuja. Mielestämme verkon kehittämisen pitäisi nojautua enemmän aiheuttamisperusteeseen.
Esitetyn kaltainen hinnoittelu asettaisi jakeluverkkoyhtiöt ja heidän asiakkaansa eriarvoiseen asemaan maantieteellisen sijainnin mukaan. Esimerkiksi tuulivoiman tuotanto keskittyy rannikkoalueille. Mikäli tuulivoiman tuottajalta ei saa aiheuttamisperusteen mukaisesti periä liittymismaksuissa mittaviakaan verkon vahvistamiskuluja, kustannukset siirtyvät siirtotariffeihin. Tällaisessa tapauksessa muut sähkönkuluttajat maksavat entistä korkeampia siirtomaksuja, joilla mahdollistetaan tuulivoiman kehitys alueella. Muilla alueilla vastaavan jakeluverkkohintojen korotukseen ei olisi tarvetta. Lisäksi tuulivoiman tuotanto voi ylittää moninkertaisesti pienen jakeluverkkoyhtiön energiantarpeen. Tällöin energia on siirrettävä pois alueelta, minkä takia verkon laajennustarve on laaja. Aiheuttamisperuste olisi oikeudenmukaisempi tapa kattaa nämä kustannukset.
Yksityiskohtaiset kommentit
1.1 Liittämisvelvollisuus
Pidämme tärkeänä sitä, että kaikilla sähkönkäyttäjillä ja -tuottajilla on pääsy sähköverkkoon tasapuolisesti. Hinnoittelun ja liittämisen vaatimusten ja ehtojen on oltava neutraaleja, syrjimättömiä ja kohtuullisia. Liittämisvelvollisuuden on koskettava sekä uuden liittyjän liittymistä että sovitun liittymistehon muutosta olemassa olevassa liittymässä. Uusien liittymien hinnoittelumenetelmien on mielestämme noudatettava aiheuttamisperustetta mahdollisimman pitkälti.
1.2 Kehittämisvelvollisuuden vaikutus liittämiseen
Jakeluverkon kehittämisvelvoitteissa on painotettava sitä, kuinka verkon käyttäjien tavanomaiset, ennakoitavissa olevat palvelutarpeet täytetään ja kuinka verkkoon voidaan liittää vaatimukset täyttäviä sähkönkäyttöpaikkoja tai tuotantolaitoksia.
Verkon riittämätön tehonsiirtokapasiteetti voi monessa suuressa kulutus- tai tuotantopaikassa aiheuttaa huomattavia vaikutuksia liittymän toimitusaikaan. On mahdollista, että palvelun tarvitsijan tarpeet ovat ylimitoitettuja ja ristiriitaisia nopeasti toteutettavien ratkaisujen kanssa. Tällöin tasapuolisuuden nimissä on tärkeää, että kustannukset sekä verkon vahvistamisesta, että siihen liittymisestä peritään ensisijaisesti liittyjältä. Tämä pätee erityisesti silloin, jos asiakkaan liittymistarve on poikkeuksellinen, eikä se ole ollut verkonhaltijan tiedossa tai kehittämisvelvollisuuden piirissä.
3. Liittymien hinnoitteluperiaatteet
Liittymismaksuun sisältyvät kustannukset
Liittymismaksun pitäisi voida sisältää liittyjäkohtaisia verkon vahvistuskustannuksia etenkin poikkeuksellisissa suurjänniteverkon tilanteissa, jolloin liittäminen ei ole ollut yleisen kehittämisvelvollisuuden piirissä. Tällöin kustannukset eivät siirry toisten verkonkäyttäjien maksettaviksi.
3.3 Tapauskohtainen hinnoittelu
3.4 Liittymistehon muuttaminen ja liittymän muutostyöt
Ehdotus ei anna yksiselitteistä tietoa siitä, mikä on asiakkaan liittymistehon määräytymisperuste. Ehdotuksen mukaan tämä on ”liittyjän liittymisteho”. Liittyjän liittymisteho voi määräytyä ainakin kolmella eri tavalla:
1. Asiakkaan verkkoon kytkettyjen muuntamoiden yhteistehon mukaan
- Tämä tapa on selkein ja käyttövarmin, kun asiakkaan laitteiston suojaukset voidaan asetella muuntajatehon mukaan, eikä tätä tehoa voida käytännössä ylittää kuin muuntajatehoa korottamalla. Verkkoyhtiö on aina tietoinen muuntajatehon korotuksista.
2. Asiakkaan oman ilmoituksen ja asiakkaan sähkölaitteiden teoreettisen tehon mukaan
- Verkkoyhtiöllä ei ole välttämättä näkymää asiakkaan reaaliaikaiseen tehontarpeeseen, mikäli tehon valvonta perustuu vain tuntimittareiden lukemiin (=tuntikeskitehoon). Myös muutokset tai lisäykset asiakkaan sähkölaitteissa perustuvat vain asiakkaan ilmoitukseen, eikä muutosta tai lisäystä välttämättä ilmoiteta verkkoyhtiölle. Myös teoreettinen teho (=sähkölaitteiden yhteenlaskettu teho) ei välttämättä ole asiakkaankaan kannalta järkevä, mikäli todellisuudessa sähkön käytössä on merkittävää risteilyä.
3. Asiakkaalta jälkikäteen mitatun tehon tarpeen mukaan, joko tuntikeskitehona tai hetkellisarvona (esim. käynnistysvirtapiikkien tehontarve)
- Tuntikeskitehon käyttäminen liittymistehon perusteena ei anna oikeaa kuvaa hetkellisistä tehonmuutoksista ja käynnistysvirtapiikeistä, joiden perusteella verkko pitäisi mitoittaa. Tällöin on vaarana sähköverkon alimitoitus ja turhat investoinnit tilanteen korjaamiseksi.
Jäsenyhtiöidemme kanssa käytyjen keskustelujen perusteella Suomessa käytetään kaikkia kolmea edellä mainittua mallia. Tätä vaihtelua ei voitane pitää asiakkaan kannalta oikeudenmukaisena, vaan tehon määräytymisen perusteelle on saatava yhdenmukainen käsittely. Liittymien hinnoittelusta annettavassa määräyksessä tulisi antaa selkeä ja yksiselitteinen kanta liittyjän liittymistehon määräytymisperusteeksi.