Ympäristöministeriö on pyytänyt lausuntoja sekä vesienhoidon ympäristötavoitteiden toteuttamista että vesienhoidon ympäristötavoitteista poikkeamista käsittelevien hankkeiden loppuraporteista. Lausuntomme keskittyy LupaMuutos-hankkeen loppuraporttiin, koska siinä käsitellyt toimet vakuttaisivat voimakkaasti jäsenyhtiöihimme.
Paikallisvoima ry:n jäsenistössä on 12 yhtiötä, joilla on yhteensä 49 vesivoimalaitosta. Laitokset ovat teholtaan pääosin alle 5 MW:n pienvesivoimalaitoksia. Näistä toistakymmentä laitosta on niin sanottuja nollalupalaitoksia, joilla ei ole lupiin sisältyviä kalatalousvelvoitetta. Osassa näistä nollalupalaitoksista on tästä huolimatta toteutettu kalataloustoimia. Pienvesivoimaa ja nollalupalaitoksia koskevat sääntelyn muutokset koskettavat siis merkittävästi Paikallisvoiman jäsenyhtiöitä.
Paikallisvoima tunnistaa, että vesienhoidon ympäristötavoitteita koskeva tavoitteenasettelu ja oikeuskäytäntö sekä kotimaassa että Euroopan Unionissa edellyttää aiempaa vahvempaa ympäristönäkökohtien huomioimista myös vesivoimalaitosten osalta. Euroopan Unionin vesipuitedirektiivi (WFD) jättää kuitenkin kansallisesti merkittävän liikkumavaran, eikä sinänsä edellytä vesilain avaamista. Kyseessä on siis ensisijaisesti kansallinen linjaus. Jatkotyössä tulisi edelleen tarkastella WFD:n tarjoamaa mahdollisuutta nimetä vesistö voimakkaasti muutetuksi tai poiketa ympäristötavoitteista esimerkiksi ilmastotavoitteiden perusteella.
Mikäli vesilupien muuttamista koskevaa lainsäädäntöä tarkistetaan voimassa olevien lupien osalta, tulee muutoksiin sovellettavan menettelyn olla hyvin perusteelliseen vesistö- ja laitoskohtaiseen selvitykseen ja kokonaisarvioon perustuva, ja tulla kyseeseen vain sellaisissa tapauksissa, joissa toimijoille asetetuilla uusilla vaatimuksilla varmasti voidaan saavuttaa merkittäviä ympäristöhyötyjä suhteessa niistä koituviin kustannuksiin, ja joissa kaikki muut kustannustehokkaat toimet kalakantojen tilan parantamiseksi kyseisessä vesistössä on tutkittu ja hyödynnetty. Vesistöissähän on runsaasti muitakin vaellusesteitä kuin voimalaitokset. Luvan muuttamisen edellytyksenä oleva perusteellisen selvityksen vaatimus tulee kirjata lakiin, sen suorittamista ei voi jättää vain lupaviranomaisen harkitaan.
Punnittaessa perustuslaillisesti omaisuuden suojaan puuttumista tulee harkinnan aina olla tapauskohtaista, kuten LupaMuutos-raportissa aivan oikein todetaan. Perustuslaillinen punninta omaisuuden suojan ja ympäristöperusoikeuden välillä on hyvin erilainen vesivoiman kohdalla verrattuna esimerkiksi fossiilisen kivihiilen käyttökieltoon tai turpeen noston rajoituksiin, joihin raportissa viitataan. Vesivoima on täysin päästötön energiantuotantomuoto, joka edistää ilmastonmuutoksen torjuntaa. Ilmastonmuutoksen torjunta on myös käsityksemme mukaan ympäristöperusoikeuden tuoman oikeussuojan piirissä. Ylivoimaisen säätökykynsä ansiosta vesivoima edistää myös muiden ei-säädettävien päästöttömien tuotantomuotojen kasvua (tuuli- ja aurinkovoima), jolloin sen merkitys ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta on sen omaa tuotantopotentiaalia suurempi.
Vesitalouslupien muutospaineet kohdistuvat käsityksemme mukaan erityisen vahvasti niin sanottuihin nollalupalaitoksiin, joiden luvissa ei ole ympäristövelvoitteita. Paikallisvoiman jäsenyhtiöllä on useita nollalupalaitoksia, joiden omistajat ovat hyvin pieniä toimijoita. Uusien velvoitteiden lisääminen näille toimijoille aiheuttaisi useissa tapauksissa todennäköisesti niin merkittäviä lisäkustannuksia, että laitosten toiminta jouduttaisiin lopettamaan kannattamattomana. Tällöin olisi kyseessä raportissakin tunnistettu perustustuslain 15. pykälän 2. momentin tarkoittama valtiosääntöoikeudellinen pakkolunastus, jolloin omistajien tulisi saada menetetystä omaisuudesta nykyarvoa vastaava täysimääräinen korvaus. Raportissa pohditaan korvauksen suuruuden määrittelyä, ja tämä vaatii huolellista jatkotarkastelua.
Ennen lupaperusteisten velvoitteiden asettamista tulee käyttää keinot vapaaehtoisten kalatie- ja suojelutoimien toteuttamiseksi myös nollalupalaitosten osalta. Jäsenyhtiöillämme on nollavelvoitelaitoksia, joihin on jo rakennettu kalatie tai toteutettu muita ympäristötoimia. Nollalupalaitokset sijaitsevat usein hyvin pienissä vesistöissä, joissa edellytykset vaelluskalakantojen elvyttämiseen ovat rajalliset. Tämä korostaa huolellisen arvioinnin merkitystä sekä sitä, että kaikista toimenpiteistä tulee neuvotella luvanhaltijoiden kanssa.
Kuten LupaMuutos-hankkeen loppuraportissa ja myös samaa aihetta aiemmin käsitelleessä oikeusministeriön arviomuistiossa (18.12.2018) todetaan, ympäristötavoitteiden täyttymistä ja lisätoimiin pakottavien lupamuutosten tarvetta täytyy arvioida aina tapauskohtaisesti kunkin vesilaitosluvan kohdalla. Jokainen vesistö ja voimalaitos on oma tapauksensa, eikä yhtäläisten velvoitteiden asettaminen kaikille olisi kohtuullista eikä ympäristön kannalta järkevää.